Viikko menikin suurimmaksi osaksi valmentautuen kolmen hevosen kanssa esteitä kuin kouluratsastusta. Ponit Esta ja Campbell olivat todella avoimia ja kilttejä poneja, joille luottamusta oli helppo rakentaa. Meillä meni yllättävän hyvin myös Dädin kanssa, vaikka ympäristö oli orille tuntematon. Tallilla riitti myös ratsastuksen jälkeen työtä, sillä talli oli täynnä upeita friisiläisiä ja kirjavia poneja. Hevosia tallilla oli kymmenisen kappaletta. Suurin osa friisiläisistä kilpaili koulua aluetasolla. Talli kuhisi väkeä, ja sainkin monia uusia tuttavuuksia.
Päivä ennen Pariisiin lähtöä, pakkasimme rekan valmiiksi. Jätimme oman trailerin ja auton odottamaan kotiinpaluuta. Nyt meitä oli kolme matkustajaa, joten kenenkään ei tarvinnut matkustaa yksin. Varusteet oli puunattu ja laitettu järjestykseen, heinää riitti kaikille moneksi päiväksi ja tallin oma eläinlääkäri oli vielä käynyt tarkastamassa ponit ja Dädin. Kaikki oli onneksi kunnossa ja seuraavana aamuna olimme valmiit lähtemään taas matkaan. Tällä kertaa matkaaminen oli hieman mukavampaa. Matkaa oli kokonaisuudessaan vähän alle kuusi tuntia, ja perillä odotti valmiiksi laitetut karsinat, sekä jonkun sortin majoitus ja ruokailu. Meillä oli yksi välipäivä ennen startteja, joten hevosetkin ehtivät vielä hengähtämään ja niillä ratsastamaan maastoa läpi ennen luokkia. Kisajännitys alkoi myöskin painamaan meitä kaikkia. Olimme onneksi saaneet kerättyä hyvän kisatiimin tallilaisista, jotka halusivat tulla mukaan.
0 Comments
Leave a Reply. |
ArkistoKategoriat
All
|