Lauantai aamu:
Tällä kertaa matkaaminen oli hieman mukavampaa. Matkaa oli kokonaisuudessaan vähän alle kuusi tuntia, ja perillä odotti valmiiksi laitetut karsinat, sekä jonkun sortin majoitus ja ruokailu. Meillä oli yksi välipäivä ennen startteja, joten hevosetkin ehtivät vielä hengähtämään ja niillä ratsastamaan maastoa läpi ennen luokkia. Kisajännitys alkoi myöskin painamaan meitä kaikkia. Olimme onneksi saatu kerättyä hyvä kisatiimi tallilaisista, jotka halusivat tulla mukaan. Perillä oli käynnissä jo hurja kuhina. Esta ja Campbell eivät ollut moksiskaan ympärillä tapahtuvista toimista. Heistä huolta piti Saksasta mukaan lähteneet Sandra ja Emelie. Dädi sen sijaan huuteli kotiin ja vaikutti hieman poissaolevalta. Halusin nyt antaa kaiken huomion orille, sillä sitä se oli ansainnut. Tämä oli siis meidän ensimmäinen kansallinen kisamatka. Enpä olisi uskonut että me lähdettäisiin toiselle puolelle Eurooppaa kisoihin. Lastausalue oli vilkkaimmillaan meidän tulon jälkeen, joten olimme päässeet juuri pois alta pian tulevaa ruuhkaa. Meille ei vieraspaikkaa enää herunut, mutta väliaikaiskarsinat olivat hieman parempaa luokkaa, eikä niin hirveitä kun olisi voinut olettaa. Dädi pyöri tuttuun tapaan karsinassaan ja hirnahteli jokaiselle ohikulkijalle. Tähän mennessä ori oli kuitenkin käyttäytynyt kumman asiallisesti ja kiltisti, sekä vaikutti jo myös rauhoittuneen alkushokista. Hyvä niin. Ponit rouskuttivat heinää omissa oloissaan, mutta olivat myös nyt aktiivisempia tutkimaan ympäristöä ja ohitse kulkevia hevosia. Loppupäivä menikin tiluksia tutkiskellen ja hevosia puunaten. Pidimme koko tiimin voimin hauskaa ja nautimme perille pääsystä. Hetken ajaksi stressi ja jännitys kaikkosi. Selasin kuitenkin lähtölistoja, ja huomasin että me olimme Dädin kanssa heti toisena. Onneksi ratsukoiden välillä oli hyvin aikaa viedä edellinen hevonen pois ja valmistella seuraavaa. Kun olimme saaneet puunattua hevoset ja he olivat asettuneet, lähdimme koko porukan kanssa syömään. Tarkoitus oli juhlistaa matkaanlähtöä hieman hienomman aterian parissa, joten suuntasimme taksilla lähellä olevalle keskusta-alueelle. Pöytä oli varattu kuudelle, ja tunnelma oli katossa. Ruoka oli hyvää ja paikallinen viini rentoutti hyvin ennen nukkumaan menoa. Seuraava päivä olisi hevosten ratsuttamista ja valmistautumista tuleviin kisoihin. Syömisen jälkeen painelimme unille, ja sain luvan nukkua niin pitkään kun mieli teki. Emelie ja Sandra hoitaisi aamulla hevoset. Sunnuntai: Sunnuntaina nukuin pitkään. Heräsin siihen kun tytöt tulivat huoneeseen ja naureskelivat. He olivat häärineet ulkona jo monta tuntia sillä välin kun tankkasin itselleni energiaa kauneusunillani. Äitini ja isoäitini olivat lähteneet katsomaan ratojen viimehetken valmisteluja, ja tarjonneet auttavat kätensä järjestelyihin. Tämä päivä meni suhteellisen rennosti, joten oli ihan hyvä nukkua hieman pidempään, jotta päivä olisi jo pitkällä herättyäni. Puin päälleni ja lähdin ulos tyttöjen saattelemana. Oli aika aamupalalle. Ylihintainen sämpylä ja smoothie kelpasi meille kolmelle hyvin ja nautimme niitä karsinoiden lähistöllä. Ajattelimme lähteä kiertämään jonkinnäköistä lenkkiä hevosten kanssa, jotta niihin saisi tuntumaa ja virkeyttä. Laitoimme hevoset kuntoon ja lähdimme matkaan. Ilma oli mitä mainioin. Aurinko paistoi ja lämmintäkin vielä oli. Ratsukoita meni edestakaisin linnan aluetta, joten seurasimme sinne mihin muutkin menivät. Linnan aluetta kiersi hyvät hiekkatiet, jotka pujottelivat kenttien ja peltojen väleistä. Tässä samalla tuli nähtyä tulevia esteratojakin. Löysimme matkalla takaisin tallille äidin sekä isoäitini, jotka olivat innoissaan auttamassa viimeistelyissä. Itse odotin vain seuraavaa aamua jännittyneenä.
0 Comments
Leave a Reply. |
ArkistoKategoriat
All
|